unnur syvaemieli

This WordPress.com site is the cat’s pajamas

16.12.2015

Ihmiset eivät kuuntele. Päättelevät vain omia aikojaan.

Oikein haluankin kirjoittaa hakkaavasti, honottaa ja lyllertää,
olla epämukavasti huojuva tuoli,
rispaantunut toisen käden lapanen ja
tehdä siitä numero suuren maailman tyyliin

kerätä kaikkien aikakausien parittomat kupit sillankaiteelle
jäädä odottamaan sadetta
rakentaa shakkinappuloista torni, huutaa äänetönnä teatraalisesti suuta liikuttaen katsokaa minua talenttia ja nauraa niille idiooteille
kääntää juhlahame nurinpäin loikkia kuin pupu,
vastata silloin kun ei kysytä mitään
laulaa luonnottoman kovalla äänellä ruotsinsuomalaisessa teatterissa
juuri kun esirippu nousee

liimata itseni täyteen leppäkertun siipiä ja väittää etten saanut laskeutumislupaa
kotimaassani ja muita puistattavia mitättömyyksiä

vain jotta maailmasta loppuisi tämä paremmuusjärjestys
Tyydyttäisiinpä lammaspaimenena maailman kauneimpaan lauluun ilman yleisöä,
lapsen takeltelevaan pupuesitykseen

harakanvarvaskirjoitukseen kristallikruunujen loisteessa ja sen sellaiseen,

pieneen onnelliseen kohtaan olla olemassa

siinä missä sammalkin on ja kivi sen alla.

17.12.2014
Näin valonpoikasen pyrstötähden märällä asfaltilla. Piilotan pahaa sanottavaa. Ymmärtäminen on kuin suola-astia.
Naureskelen kaikenmaailmasille trendiuskoville posliinimaalareille pallon huovuttajille päällysten virkkaajille. Sitten säälin, sítten päätän, sitten olen pyhempi vähän aikaa. Sitten sama alkaa alusta.
En osaa painaa bussin napista, siksikö ettei minulla ole rytmitajua vai siksikö että on. Aina jonkun on oltava väärässä oikealla tavalla.
Tarkkailen jotta oppisin. En opi mitään koska tarkkailen. Paha juttu. Pinoan itseni siististi kaappiin. Mahdottomuuksien kaappi.
Tänään näkee horisonttia jo puoleenväliin. Pitäisi olla jo perillä. Perillä etsin risteystä. Mahdoton minä.
Älä koko ajan ajattele itseäsi. Kyllä on hyvä ajatella muita. Keskipisteessä oleminen on keskipiste eikä saa olla.

 

10.12.2015

Nämä pienet metsäsaarekkeet eivät paljoa lohduta jos tietää jotain mittakaavoista.

11.12.2014
Usein vain on lohdutonta, ettei näe tähtitaivasta, aamuisin ei voi istua pihakeinuun, ei voi haistaa lumen tuoksua suojasäiden aikaan, arvata pakkasen määrää hankien pikseleistä, tai aavistaa miten sää muuttuu ja mihin suuntaan, ei nähdä pimeyttä pimeytenä. Ei valoa valona.
Siinä yksi päässäni oleva kasvain jää bagatellin osaan.

12.12.2014
Jättää maailma jota ei ymmärrä. Kuten Glenn Gould sanoi, ettei inhoa ihmisiä yksilöinä, mutta joukkona inhoaa.

13.12.2014
Ehkä metsäsurffaus pelastaa minut. Luon oman mielikuvien vanhat lehtopuustoni ja sitten metsäilen. Öttiäisiä tutkailen. Vastaiskuna suorittajille, noille tekstiiliurheilijoille jotka kilvan rynnivät uutuuslajiensa luo. Loputtomiin suunnisten uutuuksilta uutuuksille.
Mitä minä edelleenkään niistä välitän. Tämän maailman enemmistöstä. Kenties kirjoitan tätä niin kauan jotta opin.
(Idea tuli Löytöretkiä luontoon YleFem Mortenin seurassa)

14.12.2014
Monta päivää mieli on 6.pvän tapahtumissa. Että se oli vasta alkusoittoa sille kun maailma ylösalaisin kääntyy.

15.12.
Entäpä jos kuolenkin siihen kasvaimeen. Onko silloin tähtitaivas asiat olleet turhaa jaaritusta.
Ei se mitä minulla on kerääntynyt maallista omaisuutta(jota ei ole), mutta se että olisin saanut istua pimeässä kuistilla tähtitaivasta katsellen, istua aamukahvilla kädet kohmeessa terassilla lunta nuuhkien, puunkylkiin nojaillen, puutarhoja siemenin kylväillen ja muuta tällaista sensitiivistä hölynpölyä, niin se ei olisi ollut turhaa.
Enimmäkseen olen muuttanut epävakaisesti paketoidun muuttokaravaanin kanssa lapset miten kuten sylyksin rumasta paikasta toiseen rumaan paikkaan. Milloinkaan ei ole istumapaikkaa ollut vallankaan omaa, mihin pesäänsä rakentaa.
Mutta ruikuttaminen tuosta, sellainen on maailmassani hyvin kielletty aihe. Siksipä vain, ikäänkuin ohimennen tässä, yhden ruikutuksen luon tähän hienosteluun taipuvaisen ihmislajikkeen väliin. Tungen ikävästi, tämän haisevan maallisen jätökseni, josta katseet kääntyvät nopeasti pois.
Niin, minä en sovi ohjelmistoon, joihin ne ovat, nämä tuottajat ja muut sellaiset kommervärkkimaakarit jo päätyneet itse keksimään sopivan , joskus jopa uskaliaan, särösointuisen alun, keskikohdan ja lopun. Mieluiten vielä näennäisesti yllätyksellisen jotta kas, yleisö saa sen mitä se haluaa.

4.12.2015

Siperiassa paahdettiin sembramännyn siemeniä. Vientiä oli Kiinaan, mutta nykyisin se on kielletty.

5.12.2014
Se vanha muistiinpanoni miehestä joka ui yli Amazonin ympäristöasioiden vuoksi, uskoi että jos hän ajattelee kuin eläimet, hän ei tule syödyksi. Niin, ehken tule kolkatuksi kun ajattelen kuten roistot ajattelee, tai valkoinen ei minua ammu, koska ymmärrän valkoisen miehen taakan. Ehkä se on niin yksinkertaista, mutta jos uskoo saatanaan, tulee varmasti tapetuksi.

Metsät poltetaan pihvejämme varten, hän puheli uimisen lomassa.

6.12.2014
Ja niin ne vaan koetti nujertaa anarkisti mummoakin Itsenäisyyden muistopäivänä.Kirjoitinkin tästä jo toisaalla. Tämä johon nyt kirjoitan, on tällainen salakielinen katakombi. Se nyt kun vain on niin, ettei maailma kestä suoraa puhetta. Sille täytyy tarjota kaikki kauniissa järjestelmällisessä paketissa, vain pieni rosoisuus sallittuna, mikäli se on tehty oikein,taiten vaivihkaisten sääntöjen varassa, ajan hengen mukaisesti.


7.12. 2014
Jos Neuvostoliitto ei saanut kansallisen hätätilanteen edessä muuta kuin Joutsenlampea, ja me saamme BB taloa, kykyjen metsästystä, parhaimman valisemista, yhteistä mollaamista ja muuta kansan naurattamista nyt, niin mitä me saamme kun oikein pahat ajat koittavat. Totuudenko?

8.12.2014
Miten saatoinkaan luulla, että maailma joka suo lapsitähdillekin vain aikuisen roolin, soisi yhtään paikkaa minulle. Kuka haluaisi kuulla tylsää takeltelevaa puhetta, sekavasti poukkoilevaa tai riemunkirjavaa, ellei sille ole tyylitellysti modifioitua, stailattua paikkaa.
Miten sopia edes lantaa luomaan ellei sovi odotuksiin lannanluojasta.

 

9.12.2014

Ehkä siksi minua lohduttaa kuuroutuneen lyömäsoittaja Evelyn Glennie sanat : ”Olisin ainaisesti vain kuuro, jos kuuntelisin vain korvillani.”

Ehkä jos olisinkin mykkä. Mykkä maalari tai jotain.

Valtava tarve tulla kuulluksi.

6.12.2014 Itsenäisyyden muistopäivänä

Sain ilon ja kunnian viettää Itsenäisyyden muistopäivää Anonyymien lippua kantaen. Onhan oikeudenmukaisuus ja totuus kuulunut itsestään selvyytenä elämääni lapsuudesta lähtien. Oli iloa ja juhlan tuntua kulkea yhdessä ihmisten kanssa jotka todella haluavat vaikuttaa epäkohtiin joita maassamme ja maailmassa vallitsee.
Tässä mielessä päivä oli ilon päivä, huolimatta siitä, että maamme onkin myyty ja yhä myydään eniten tarjoavalle omien edustajiemme toimesta.

 
Virallista Irti EUsta tilaisuuden jälkeen suuntasimme kulkumme kohti Itäkeskusta katsomaan millaista ohjelmaa oli järjestetty sinne Itsenäisyytemme muistopäivän tiimoilta. Kuljin ilman maskia, koska tiesin, että moni suomalainen pelkää kaikenlaista protestointia saatikka vielä kasvot peittävää naamiota. Lisäksi lempeäkasvoisena ihmisenä ajattelin myötävaikuttaa hälventämään ennakkoluuloja.
Metron portaissa kuulin ohikulkijan suusta: ”Jaahas, siinä on sitten menossa nuo paikkojen rikkojat.” Kävi vain mielessä, että näinköhän minäkin, suurperheen kasvattaneena tässä olen hupailu riehumaan menossa, kun kyse on elämästä ja kuolemasta.

 
Itäkeskuksen pääteasemalla olimme jäämässä normaaliin tapaan pois, kun vaunuun rynnisti aseistettu mellakkapoliisi joka repi meidät hihoista ulos, tuuppasi minuakin vielä selästä jottei varmasti jäisi epäselväksi missä on ovi. Sitten seurasikin näky. Meitä, noin 15 hengen porukkaa oli vastassa mellakkapoliiseja siinä asemalaiturilla sekä molempien liukuportaiden päissä kymmenittäin. Näky oli täysin absurdi.
Meidät käskettiin mennä istumaan penkeille. Huutoa ja mekastusta aseet tanassa. Kysyttiin, onko terä aseita. Jokainen meistä tarkistettiin ja laukut tutkittiin. Sen jälkeen käskettiin tarpeettoman kuuluvalla äänellä poistumaan välittömästi asemalaiturilta ylös ja ulos, johon luonnollisesti olimme alunalkaenkin menossa.
Tarkistusta odottaessani nuori tyttö vieressäni tärisi kauttaaltaan ja huolestuin, meneekö hän shokkiin ja aloin hieroa häntä jotta tärinä lakkaisi. Hän oli kuulemma ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa. Samasta syystä kuin jokainen muukin meistä. Niin nuori ihminen.

 

Ulkona huomasin unohtaneeni Anonymouksen lipun asemalaiturin penkille. Käännyin takaisin hakeakseni lipun, mutta liuta mellakkapoliiseja seisoi siinä ja käsky SEIS, tästä ei voi mennä, metro on suljettu. Soperteluuni vastattiin kylmästi, että ottaa yhteyttä VR asiakaspalveluun arkisin.
Suunnistimme siitä sitten juhlaan, jossa Julma Henri juuri esiintyi. Oli vaikea keskittyä esityksiin kun ajatukset pyörivät vain juuri tapahtuneessa josta nyt viimeistään selkiintyi konkreettisesti, mikä poliisivaltio meillekin on kuin varkain jalkautunut. He sanovat suojelevansa kansalaisia vaikka eliittiähän he suojelevat, heidän omistamiaan/kytköksellisiään suuryhtiöitä. Tätä korruptoitunutta pyramidin huippupäässä olevaa väkeä, joiden orjia kansalaiset ovat. Eiväthän nämä ihmiset ajattele oikeudenmukaisuutta, eivät tunne empatiaa, eivät tiedä mitä tarkoittaa totuus.

Heitä ei kiinnosta turhia inisevä typerä kansa.
Ei kai nyt kukaan tässäkään maassa enää niin naiivi ole, että kuvittelee mellakkapoliisien olevan suojaamassa kansaa. Eihän heitä näy urheilutapahtumissa jotka ovat puhtaasti kansan tapahtumia joissa tunteet käyvät kuumina jos missä.
Säälin kuitenkin poliiseja tavallaan. Heidänhän kuuluisi olla meidän puolellemme. Mehän tässä koetimme pitää heidän, tavallisen kansalaisen puolia!

 

 

Illalla kotimatkalla mieli täynnä valtavaa surua katselin näitä tavallisia ihmisiä, kansalaisia, jotka koettavat kitkuttaa eteenpäin tässä järjettömässä kilpailun ja loputtoman suorittamisen ja omistamisen tarpeen maailmassa. Maailmassa jossa yksinomaan vain rikkaat rikastuvat,ja nimenomaan kansalaisten työllä josta heille itselleen ei jää käteen kuin loputon velkataakka ja jokunen leivän murena. Ja ennenkaikkea loputon huoli taloudestaan ja yhteiskunnan vaatimasta saavutusten paineesta jolle ei loppua näy.

 
Mietin niitä kahta yläaste ikäistä nuorta jotka liittyivät joukkoomme, koska heille oli valjennut nuoresta iästään huolimatta totuus tämän maailman täyskusetuksesta. He puhuivat Edward Snowdenista ja muista suurella tietämyksellä. Tietämyksellä, jollaista ei ole suurella osalla edes vanhempaa väkeä, toisin kuin jostain Vain elämää/ Tanssii tähtien kanssa sarjojen kyynelkohtauksista.
Huoletti , miten kävisi niille urheille nuorille ystäville tänä iltana, jotka suuntaisivat kohti metroa. Siellä ne mellakkapoliisit jo odottelivat.

 

 

15.12.2014
Päiviä on kulunut tuosta päivästä. Luettu ja kuultu, ihmisten kanssa väännetty aiheesta. Näitä valistuneita nuoria ja meitä vanhempia siihen osallistuneita ihmisiä on lähinnä syytetty. Kaikkia on syytetty anarkisteiksi aivan kuin se olisi jotenkin huono ominaisuus, itse ekoanarkistiksi lukeutuneena.

Aivanko todella olimme siellä vain riehumassa? Aivanko todella anarkistina haluan lapsilleni ja lapsenlapsilleni maailman täynnä kaaosta ja sekasortoa, kuten meistä niin väitetään. Tosin, kaaos on myös väistämätön. Niin pitkälle on jo menty, vaan ei anarkistien toimesta.
Miksi me joudumme puolustautumaan tällaisia ymmärtämättömiä väitteitä vastaan, vaikka olemme hyvällä asialla?
Edessämme on totaalinen diktatuuri ellemme tee jotain. Nyt heti.

 

 

Että ymmärrättekö te ihmiset, eivät he teitä ajattele! He kyllä jakelevat bonuspisteitä uskotellakseen teille, että teillä on asiat niin hyvin, koska voitte saada kaupanpäälle tämän muovisen aparaatin joka poistaa teiltä kaikki murheet! Sillä välillä teiltä jää huomaamatta miten he vievät kaiken nenänne edestä.

 
Olen huolta täynnä lapsiemme ja lasten lapsiemme tulevaisuudesta joka on syöty ajat sitten. Kaikki mitä ympärillämme vielä näemme, luontoa, metsiä, soita tai vettä juomme, kaikki on myytävänä. Meille kaikilleko yhteiseksi hyväksi se myydään? Ja millä oikeudella?

 
Me emme täällä ”riehu” ja ”häiriköi” ihmisten turvaisaa elämää huvin vuoksi. Kehottaisin jokaista ihmistä vaikkapa vain sulkemaan television kokonaan pariksi viikoksi, lukemaan muutakin kuin valtakunnan virallista lehdistöä, sitten katsomaan ympärilleen aivan toisella tapaa kuin koskaan ennen elämässä.

29.11.2014

ne veljet sanoi, jo silloin, ettei lait pane itseään toimeen, vaikka meitä lait hallitsevatkin.


30.11.2014
On aivan sama kastuvatko jalkani, tai toimiiko nettiyhteys. Parasta on, että joku Matti Lindqvist sanoo Bernand Shawn olevan irvisuista ihanimman. Miten joku vesisade tai nettiyhteys liittyy yhtään mihinkään.
Ja milloin lakkaan välittämättä koko sanojista. Niinkuin en sittisontiaisestakaan piittaa.


1.12.2014
Runoilija näki unta, että maailma sai uuden käänteen.


2.12.2014
ja pahankin teon takana oli aina vain tekijän halu tulla nähdyksi ja kuulluksi muiden joukossa. Kuinka siis ketään saattoi tuomita. Ja kuitenkin tämän maailman lait laadittiin rangaistukset mielessä.
Ei älä sano, sen lauseen olen kuullut tuhanten suusta sinua ennen.

Kyllä jokainen meistä tietää hyvän ja pahan ilmankin.

Ja jos Saatana on, se kyllä nautti huvitusta, jos keskitymme vain närkästykseemme sen sijaan että haluamme ymmärtää syyn. Se että elämme jo 2000 lukua, ja samassa pisteessä, miltei alan uskoa Saatanankin olemassaoloon.
Ei älä sano, sen lauseen olen kuullut tuhanten suusta sinua ennen.
Minun Saatanalle on ratkaisu.

Saatana saa olla ihan vapaasti omissa oloissaan.

3.12.2014
ja ihmiset luulivat sen olevan ”vain sotaa”, mutta se olikin sitä, että kuka saa ja mitä saa.

Ja Jumala lähti täältä jo kauan sitten, koska utopisteja on niin vähän.

 

22.11.2014

Oscar Wilde sanoi, että maailmankarttaa josta ei löydä utopiaa, on turha edes vilkaista.

23.11.2014
Olen löytänyt hengenheimolaisuutta tolstoilaisuudesta. Pohtinut sen uutta tulemista omanlaisessa muodoin vain. Tolstoilaisuudessa vierastan sen kieroutunutta näkemystä seksuaalisuudesta. Sillä sehän olisi samaa kuin kieltäisi ihmiseltä syömisen.

24.11.2014
ja sentään venäläinen identiteetti on huomattavasti sielullisempi kuin länsimainen. Mutta lännessä hallitus määrittelee puolestamme tuonkin, oman päänsä mukaan, milloinkas ne kansalaista itseään ottaisivat huomioon.
marginaaleista puhumattakaan.

25.11.2014
Kun valmistun, loppuelämäni taideprojektieni teema on yhteisöllisyys ja yksinkertainen elämäntapa. Teeman kuvaan liittyy kaikkien juhlapyhien yhteisöllistäminen, ei eriyttäminen, kuten niin hyvin suomalaiseen juhlimistapaan kuuluu.
Teemaan kuuluu luoda paikka johon kaikki maailman sorretut, syrjästäkatsojat ja muut utopistit saavat tulla. Pyrkimys abstraktiin ja surrealistiseen visuaaliseen ilmaisuun. Saisin siellä emännöidä suurten patojen äärellä niin ison tulisijan kanssa kuin suinkin.
Neljänsadan euron tuloilla sellainen paikka saattaa olla mahdottomuus löytää. Tämä energia mikä minussa on, tämä hukkaanheittyvä kokonainen elämä.

26.11.2014
Miksei vähemmistöllä ole oikeus olemassaoloonsa siinä missä enemmistölläkin luontaisesti on.

27.11.2014
Jos olisi Jumala, hän kyllä tietäisi, miten halusimme silti hyvää, johon vain emme aina kyenneet.

28.11.2014
Jos kuvaat jotain totuudenmukaisesti, pääset siihen kyllä sisään. Yksinkertaisuus, ilman koukeroita.

15.11.2014

Expressionistirunoilija Jakob van Hoddis De Sturm lehdessä julistaa syvää inhoaan ”vilustuneita porvareita” kohtaan, runossaan Für die monde. No niin, tämä tieto riittää tälle päivälle pelastukseksi toisinaan suunnattomiin äityvään ärtymykseen.


17.11.2014
Länsimaisen maailman ja minun välissäni on liian suuri tyhjyyden maa elääkseni siinä. Suuntaan kulkuni enemmän metsäväen maailmaan.
Sitten tulee ihminen, joka haluaa minut mukaansa maahansa, mutta se maa kauhistuttaa minua. Oksennan ojanpenkkaan ja käännyn pois. Hänkin kääntyy.
Kuinka kauaksi aikaa, sen aika näyttää. Jään elämään kuolleeseen kulmaan.

18.11.2014

Unessa saan asunnon joka on kuin kirkko, rokokoo värityksin. Portti kirkon pihamaahan on turkoosinvihreää jadea. Pihamaa täynnä lavendelia ja muuta violetin väristä kukkaa. Joku mies tulee ulos yökerhosta, päihtyneenä, koettaa tulla mukaani.
Asunnon koko ei viehätä syystä, että se muistuttaa liikaa kirkon vallasta. Se valta kammottaa minua.

14.11.2014

Abstraktissa taiteessa kytee reaaliseen maailman kohdistuva epäluulo. Luen tämän jostain. Realismin katsotaan tässä yhteydessä olevan valloittajien sekä voittajien tyyli, niiden jotka haluavat nauttia voitoistaan,omaisuudestaan, itsestään katselemalla niitä taiteensa kuvastimesta. Eikö tässä olekin vinha perä.
”Abstrakti taiteilijat näkevät hiekanjyvässä koko maailmankaikkeuden, kuten Willian Blake, joka oli oppinut tämän helvetissä.” Läheinen ajatus johon yhtyä.
”Abstrakti asettaa kyseenalaiseksi kaikki älylliset rakennelmat, niiden joukossa esteettiset järjestelmät. Se kääntyy myös tulevaisuuteen, se kieltäytyy esittämästä loppuunvietyä maailmaa, sen selkeää menneisyyttä ja epävarmaa tulevaisuutta, se näyttää ja ennustaa kuin sattumalta sen, mikä epäilemättä tulee olemaan ihmisten uusi asema, mikäli heitä on vielä tässä levottomassa maailmassa.”
Ja Kandinsky : ”Ihmiset ovat positivisteja. He eivät tunnusta muuta kuin sen, mikä voidaan mitata ja punnita. Muu on heille vaarallista hulluutta.”

11.11.2014

On aika tuulettua maaemosesta.
Voimaannun suurta honkaa vasten, tunti lumihangessa maaten. Kädet jalat puuta vasten, kunnes muutun puun hyttyseksi. Tuuli riuhtoo hyttystä, mutta sen ”kädet” ja jalat ovat niin tarttuneet puun kylkeen, että se pysyisi siinä vaikka mikä olisi. Tunen koko hyttysen olemuksen kasvoineen,sen tarttuvine raajoineen.

12. 11.2014
Tunnen puun purskahtelevan kasvun, jokaisen sen hengenvedon, laajenemisen ja leviämisen. Tunnen jälleen luonnon koko eroottisuuden,kaiken kasvun energian.
Näen taas puiden hyttyset oksille lepattelemaan. Siitä ne lentävät alas,levittäytyivät kaikkialle, silmut kasvavat, olen hyönteisiä, olen hyönteissiipimattoa joka tanssii. Siipien kosketus ja hyönteisten hyrinä tärisyttää minua ja meitä, hyönteismattoa, ihanasti.
Hyönteiset ovat universaaleja viestintuojia. Siinä maailmassa osalla niistä oli ontto ihmismäinen pää, läpinäkyvä, mehiläisvahamainen, hunajanväriset kasvot. Miehen kasvot pienissä hyönteisten ruumissa.
Näissä on kysymys haltiasuhteen palauttamisesta, jota lähdin tekemään.

9.11.2014

Leskenlehtien lehdistä saa suolaa. Tammenterhoista proteiineja ja energiaa.
Yksinkertaista ei kuitenkaan riitä kaikille.


10.11.2014

Ne jakaa toisilleen videoita joissa todistellaan miten eläin kykenee samaan kuin ihminen. Ne sanoo että siitäs saitte ihmiset.
Miksi niiden pitää todistella itselleen että eläinkin kykenee. Eivätkö ne silloin pidä itseään luomakunnan kruunuina joita tuleekin matkia. Mitä hyvää siinä on, että toinen eläin osaa toisen eläimen taitoja.
Onko tässä oletuksessa sitä samaa jota vaaditaan ihmiseläintenkin välillä. Erilaisten taipumusten omaavien ihmisten tulisi osata ja ymmärtää samoja asioita. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa työmarkkinoilla. Kaikkien tulisi kyetä samoihin töihin tai että kaikkien tulisi pitää viihteestä, rentoutua samalla tavoin kuin muutkin ihmiskuolevaiset jne.

Milloin ihmiselukka lakkaa vertailemasta ja vaatimasta, antaa itseisarvon kullekin elämälle itsessään.